4. Dumbo

Dumbo lukeutuu mielestäni ehdottomasti Disneyn huonoimpiin klassikoihin. Elokuvalla on kyllä hyvätkin hetkensä, mutta jotain sen tasosta kertoo se, että paras näistä hetkistä on elokuvan alkutekstit.

Dumbon juoni on todella yksinkertainen. Dumbo syntyy isokorvaisena, kokee pilkkaamista, mutta lopulta oppii lentämään ja näin kääntää heikkoutensa vahvuudeksi. Tällaisessa yksinkertaisessa juonessa ei sinällään ole mitään vikaa, mutta kun tarina todella on näin yksinkertainen, edes se vähä olisi suotavaa kertoa kunnolla. Elokuva on tungettu täyteen kaikenlaisia epäolennaisuuksia, ja sitten kun jotain juonen kannalta olennaista tapahtuu, se sivuutetaan aivan liian nopeasti.

Paras esimerkki tästä jälkimmäisestä on elokuvan loppukohtaus. Dumbo on juuri edellisessä kohtauksessa oppinut lentämään, mutta uskoo sen johtuvan taikasulasta, jonka varikset ovat antaneet hänelle. Loppukohtauksessa Dumbo seisoo sirkuksessa yleisön edessä valtavan tornin huipulla, josta hänen pitäisi hypätä pellehyppynä alas. Suunnitelma on se, että hän yllättää kaikki levittämällä siipensä ja alkamalla lentää. Dumbon hypättyä taikasulka kuitenkin lipeää hänen kärsästään, ja kasassa on paniikin ainekset. Mutta ennen kuin katsoja edes ehtii tajuta paniikkia, tilanne on jo ohi, ja Timotei on onnistunut vakuuttamaan Dumbon siitä, että tämä osaa kuin osaakin lentää ilman taikasulkaa. Tilanteen ollessa ohi näin pikaisesti kohtausta venytetään vain älyttömällä hassuttelulla.

Epäolennaisuuksista voisin mainita Vaaleanpunaisten elefanttien marssin. Kohtaus saa alkunsa siitä, kun Dumbo juo itsensä humalaan, ja tämän seurauksena Dumbo alkaa hallusinoida vaaleanpunaisia elefantteja. Kohtaus poikkeaa tunnelmaltaan koko muusta elokuvasta, siinä ei ole mitään järkeä, ja ainoa tarkoitus on kuvata Dumbon mielenliikkeitä humalatilassa. Kohtaus on ärsyttävä, tylsä ja suoraan sanottuna turha. Joidenkin mielestä jopa ahdistava.

Toisaalta en ymmärrä myöskään sitä, miksi lastenelokuvaan on päätetty lisätä tällainen kohtaus. Sen ymmärtäisi, jos alkoholin vaikutuksia olisi kuvattu jotenkin negatiivisemmin, mutta nyt Dumbo vain puhaltelee hassuja kuplia kärsästään ja näkee sekopäistä unta. Sen lisäksi humalasta ei aiheudu mitään ongelmia Dumbolle, edes mitään krapulan oireita seuraavana aamuna ei ole havaittavissa ilmeisen vahvasta päihtymyksestä huolimatta. Itse asiassa humalan johdosta Dumbo huomaa osaavansa lentää, eli humala selvästi kuvataan aika positiivisena asiana. Onko tämä nyt kovin soveliasta näytettävää lapsille? Sitä paitsi Dumbo tulee humalaan yhdestä kulauksesta veteen laimennettua kuohuviiniä(?). Ei mitenkään kovin realististakaan.

Muuten elokuva on selkeästi suunnattu lapsille, jopa niin, että sitä melkein alleviivataan jatkuvasti. Haikara tuo vauvat, juna kulkee halki Floridan aivan järjettömissä mittasuhteissa (jotta se olisi kivan näköistä), ja veturi on inhimillistetty hassusti. Aikuisille Dumbo sen sijaan ei tarjoa paljon mitään mielenkiintoista.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että elefantit välillä puhuvat ja välillä eivät, lukuun ottamatta Dumboa, joka ei puhu lainkaan. On hieman erikoinen päätös jättää päähenkilö täysin puhumattomaksi, mutta se kyllä sopii Dumbolle.

Hieman ahdistavaksi elokuvan tekee mielestäni se, että Jumbo (Dumbon äiti) hankkiutuu eristysselliin alettuaan riehumaan ihan suotta. Jumbo vähän ylireagoi siihen, että ihmiset nauravat Dumbon korville (Dumbo itse oikeastaan vain nauttii saamastaan huomiosta) ja aiheuttaa käytöksellään sen, että Dumbo jää ihan yksin. Tästä seuraa koko elokuvaa leimaava surumielisyys, kun Dumbo yrittää selvitä ilman äitiä.

Timotei-hiiri pelastaa elokuvan täydelliseltä tylsyydeltä.

No, nyt tämän kaiken kritiikin jälkeen olisi varmaan myös ihan kohtuullista mainita niitä hyviäkin hetkiä, joista alussa mainitsin, niistä kun ei edes kovin pitkää listaa muodostu. Dumbon alkutekstit tosiaan ovat oikein kivat: niissä on hienoja sirkusaiheisia kuvia ja musiikki on kiva. Toinen elokuvan valopilkku on Timotei-hiiri, joka ottaa Dumbon huostaansa. Timotei on aika ihana hahmo: huolehtiva, reipas, lojaali, kekseliäs ja hauska. Suomenkielinen ääni on myös oikein kiva ja tavoittaa jotain Timotein luonteesta jopa paremmin kuin alkuperäisääni, vaikka muuten suomidubbi onkin aika säälittävä. Kolmas hyvä hetki on varisparven laulama When I See an Elephant Fly -laulu, jossa on siistit stemmat ja hyvä meininki.

Näistä kolmesta valopilkusta huolimatta Dumbon yleinen taso jää luvattoman alhaalle Disney-elokuvaksi. Voi olla, että joskus tulevaisuudessa mahdolliset lapseni saavat Dumboa katsella, mutta itse en taida siihen turhan usein tarttua.

Tähtiä: *