1. Lumikki ja seitsemän kääpiötä (Snow White and the Seven Dwarfs)

Lumikki ja seitsemän kääpiötä on Walt Disneyn ensimmäinen pitkä piirroselokuva, joka ilmestyi vuonna 1937. Walt Disney sijoitti elokuvaan oikeastaan koko omaisuutensa tietämättä, mitä yleisö pitäisi kokoillan elokuvasta joka onkin piirretty, kun tähän asti oli totuttu lähinnä piirrettyihin lyhytelokuviin. Walt kuitenkin uskoi elokuvaansa, eikä suotta: ilmestyessään Lumikki ja seitsemän kääpiötä oli välitön yleisömenestys. Tämä ei ole mikään ihme, sillä Walt satsasi elokuvaan aivan mielettömästi aikaa, rahaa ja vaivaa, eikä hän tyytynyt vähempään kuin täydelliseen piirroselokuvaan, ja kun Lumikkia vertaa nykyajan piirrettyihin, se ei lainkaan häviä niille laadussa.

Lumikin piirrosjälki on erittäin kaunista. Erityisesti taustat on tehty huolella ja tarkkuudella, jota voi vain ihailla. Myös hahmot on suunniteltu huolella, ja animointi on sulavaa. Myös musiikki on oikein onnistunutta, ja se ehkä nouseekin elokuvan parhaimmaksi osa-alueeksi. Lumikki on oikeastaan ihan kunnon musikaali: taustamusiikit seuraavat tarkasti tarinan kulkua, ja lauluakin on melkein enemmän kuin dialogia! Musiikki sopii tarinaan erittäin hyvin, antaen kohtauksiin lisää väriä ja syvyyttä.

Kritiikkiä sen sijaan ansaitsee itse tarina sekä hahmot. Minulle on tärkeää, että tarina on hyvä ja edes jokseenkin looginen, ja että hahmoihin päästään "ihon alle". Tarina Lumikissa on perusjuoneltaan ihan hyvä, mutta hyvin yksinkertainen. Lisäksi muutamia häiritseviä seikkoja ja epäloogisuuksia osui silmiin. Esimerkiksi elokuvan satukirja-aloitus jättää alusta muutaman tarinan kannalta aika oleellisen seikan liian vähälle huomiolle. Mielestäni on myös paha virhe, että kuningatar on niin tyhmä, ettei edes yritä tappaa prinssiä jonka tietää olevan vastalääke Lumikin kuolonuneen.

Täysin oma lukunsa onkin sitten tapaus prinssi. En voi uskoa, että hänelle on annettu näin vähän aikaa elokuvassa, kun hän kuitenkin on koko loppuratkaisun avainhenkilö. Hänen romanssinsa Lumikin kanssa on muutenkin aika epäuskottava. Kuka rakastuu sattumalta tapaamaansa tyttöön kuultuaan hänen kerran laulavan? Eihän prinssi edes tiedä Lumikin olevan prinsessa. Kutsuisin sitä paitsi aika epävakaaksi ja todellisuutta pakoilevaksi henkilöksi sellaista miestä, joka käyttää puoli vuotta etsiäkseen "elämänsä rakkautta", jonka kanssa ei ole koskaan edes keskustellut.

Muutenkin hahmot jäävät hyvin yksiulotteisiksi. Kuningattarella ei oikeastaan ole juuri syytä käydä Lumikin kimppuun, kun ainoaksi syyksi jää halu olla maan kaunein eikä tätä pohjusteta mitenkään. (Tosin ehkä tässä voidaan havaita narsismin merkkejä? Se toisi ihan kivan lisäulottuvuuden tarinalle, enpä ole ennen asiaa pohtinut...) Itse päähenkilö Lumikki on oikeastaan vain kaunis, ihana ja kiltti pieni tyttö, jonka ainoa vähänkin mielenkiintoinen luonteenpiirre on ikäluokalle tyypillinen naiivius. Ainoa hahmo, jossa tapahtui huomattavaa kehitystä elokuvan aikana, oli Jörö. Hänet olikin kuvattu hyvin, sisäiset ristiriidat tulivat esille ja selvisivät lopulta. Minusta oli oikeastaan aika liikuttavaa, kun Jörö näytti lopulta olevan eniten huolissaan Lumikista, ja itki katkerasti Lumikin ruumiin äärellä. Myös eläimet olivat hahmojen parhaimmistoa, ihanan veikeitä hahmoja!

Elokuvan huumori perustuu enimmäkseen slapstick-komiikalle, mistä en juurikaan perusta, mutta sitä ei kuitenkaan ole liikaa. Aika paljon kyllä, mutta komiikka ei pursua yli eikä koko elokuva perustu siihen. Hyvä niin. Tietysti jos komiikkaa olisi vähän vähemmän, juonen ja hahmojen kehitykselle olisi ollut enemmän tilaa.

Juonen ja hahmojen puutteet voi kuitenkin laskea sen piikkiin, että kyseessä on ennen kaikkea satuelokuva, eikä sen tarkoitus olekaan kuvata maailmaa mitenkään realistisesti. Satumaailmassa prinssi tapaa prinsessan ja he rakastavat toisiaan siitä hetkestä lähtien, ja se on ihan normaalia... Joskus olisi ihan kiva asua satumaailmassa. Mutta kaiken kaikkiaan siis oikein hyvä elokuva. Ei ihan suosikkielokuviani, mutta silti todella hyvä. Suuri kunnioitukseni ensimmäistä klassikkoa kohtaan nostaa hieman pisteitä, vaikka juonessa ja hahmoissa onkin puutteita. Tästä se Disneyn menestys lähti, taattua laatua jo ensimmäisestä elokuvasta alkaen!

Tähtiä: ****