4. Dumbo

Dumbo lukeutuu mielestäni ehdottomasti Disneyn huonoimpiin klassikoihin. Elokuvalla on kyllä hyvätkin hetkensä, mutta jotain sen tasosta kertoo se, että paras näistä hetkistä on elokuvan alkutekstit.

3. Fantasia

Täytyy myöntää, että katsoin tämän ihan ensimmäistä kertaa tällä viikolla, mikä on kyllä hieman häpeällistä kun kyse on tämän tason klassikosta. Fantasiahan on siis elokuvaklassikko jo ihan yleisen mittapuun mukaan, ei ainoastaan Disney-elokuvien joukossa. Se on oikeastaan enemmän taideteos kuin elokuva, ja voin sanoa, että rakastuin Fantasiaan välittömästi.

2. Pinokkio (Pinocchio)

 

Viimeksi kun katsoin Pinokkion (useita vuosia sitten), inhosin sitä syvästi. Siihen nähden katselukokemus ei ollut niin kamala, kun muistot elokuvasta olivat hieman liioiteltuja, eikä kritiikkiä tarvitsekaan antaa niin paljoa kuin ennakkoon aavistelin. Siltikin Pinokkio Disney-klassikkona sijoittuu suosikkilistani häntäpäähän.

1. Lumikki ja seitsemän kääpiötä (Snow White and the Seven Dwarfs)

Lumikki ja seitsemän kääpiötä on Walt Disneyn ensimmäinen pitkä piirroselokuva, joka ilmestyi vuonna 1937. Walt Disney sijoitti elokuvaan oikeastaan koko omaisuutensa tietämättä, mitä yleisö pitäisi kokoillan elokuvasta joka onkin piirretty, kun tähän asti oli totuttu lähinnä piirrettyihin lyhytelokuviin. Walt kuitenkin uskoi elokuvaansa, eikä suotta: ilmestyessään Lumikki ja seitsemän kääpiötä oli välitön yleisömenestys. Tämä ei ole mikään ihme, sillä Walt satsasi elokuvaan aivan mielettömästi aikaa, rahaa ja vaivaa, eikä hän tyytynyt vähempään kuin täydelliseen piirroselokuvaan, ja kun Lumikkia vertaa nykyajan piirrettyihin, se ei lainkaan häviä niille laadussa.

Tervetuloa seuraamaan Mission Disneytä!

Rohkaisin itseni ja tein blogin uudenvuodenlupaustani varten. Nyt elokuvista ehkä tulee kirjoiteltuakin jotain järkevää, kun kuka tahansa voi periaatteessa tulla tänne katselemaan kirjoituksiani :)

Uudenvuodenlupaukseni mukaisesti tarkoitukseni on siis tämän vuoden aikana katsoa kaikki 52 Disneyn klassikkoelokuvaa Lumikista Räyhä-Ralfiin, eli noin yhden elokuvan viikossa. Tämän lisäksi pyrin arvostelemaan jokaisen elokuvan, ja annan jokaiselle arvosanan tähdin yhdestä viiteen. Arvosteluun vaikuttavat mm. elokuvan tarina, musiikki, hahmot, visuaalinen ulkonäkö sekä mahdollisesti myös nostalgiapisteet tai vastaavat, jotka voivat nostaa elokuvan arvosanaa. Vuoden lopuksi järjestän elokuvat paremmuusjärjestykseen. Arvostelut ja paremmuusjärjestys ovat luonnollisesti hyvin subjektiivisia, vain siis minun oma käsitykseni asiasta. Klassikkolista seuraa alkuperäistä amerikkalaista järjestystä, eli Aivan villit ei listalle kuulu, ja sen sijaan mukana on vuonna 2000 ilmestynyt Dinosaurus, joka ei Suomessa klassikkoleimaa saanut.

Eli tervetuloa seuraamaan projektin edistymistä, palaan asiaan eli ensimmäiseen varsinaiseen elokuva-arvioon lähiaikoina!