13. Liisa Ihmemaassa (Alice in Wonderland)

Ihmemaa, tuo hirveä paikka. Oikeasti, kuka keksi, että painajaisesta saisi hyvän lastenelokuvan?

Liisa Ihmemaassa on aina aiheuttanut minulle lähinnä ahdistusta. Koko elokuva on niin täynnä järjettömyyttä, että alkaa melkein huimata sitä katsellessa. Tarina on täynnä toisiaan seuraavia outoja sattumuksia ilman häivääkään loogisesta juonenkulusta. Tarina vain hyppää yhdestä outoudesta toiseen, ja se on vähän pelottavaa.

Lisäksi ahdistusta aiheuttaa usein se, että kaikki tuntuu menevän pieleen ihan koko ajan. Liisa itkee vähän väliä sitä, että hän haluaisi jo pois tästä hirveästä paikasta, jossa mikään ei mene niin kuin odottaisi. Elokuvan aikana vain säälin Liisaa, samoin kuin valkoista kania, joka on koko ajan myöhässä eikä kukaan tunnu ymmärtävän sitä.

Tietenkin tämä järjettömyys ja asioiden pieleen meneminen on osa elokuvan juonta. Liisa on tyttö, joka ei jaksaisi keskittyä oikean maailman tylsiin asioihin, kuten historian läksyihin. Hän toteaakin elokuvan alussa, että jos hän saisi päättää, mikään ei olisi mitä se on, vaan kaikki olisi sitä, mitä se ei ole. Niinpä Liisa saa elokuvassa juuri sitä, mitä on toivonutkin, vaikka se osoittautuukin painajaiseksi. Opetus on: varo mitä toivot. Aika rankkaa.

Yllättäen elokuvaa ei ollut aivan yhtä tuskallista katsella alkuperäiskielellä englanniksi kuin suomeksi puhuttuna. Elokuva on täynnä taitavaa kielellä leikittelyä, joka helposti hukkuu käännökseen, ja tämä vähän helpotti elokuvan tuottamaa henkistä tuskaa. Liisa Ihmemaassa kannattaakin ehdottomasti katsoa englanniksi.

En kuitenkaan vielä ihan niin paljon innostunut englanninkielisestäkään versiosta, että haluaisin kauheasti enempää edes kirjoittaa tästä elokuvasta.

Tähtiä: *