Melody Time on jälleen yksi Disneyn pakettielokuvista 1940-luvulta. Se sisältää seitsemän eri lyhytelokuvaa, joissa kaikissa myös musiikki on tärkeässä osassa. Oikeastaan Melody Time jopa jotenkin tavoittaa saman tunnelman kuin Fantasiassa on, mutta vain uudemmalla musiikilla.
Ensimmäinen osa, Once Upon a Wintertime, on aloituksena hieman vaisu. Se kertoo tarinan nuorestaparista ja pienistä rypyistä heidän rakkaudessaan. Kappaleen piirrostyyli on hyvin yksinkertaista, mikä välillä kyllä toimii ihan kiitettävästi, mutta suurimman osan ajasta kuitenkin vain kiinnittää ikävästi huomion. Myös tarinan kehittyminen loppua kohden ihan kammottavaksi sähläämiseksi on aika rasittavaa.
Kuitenkin tämän epäilyttävän alun jälkeen elokuva pääsee aivan uudelle tasolle. Seuraava osa, Bumle Boogie, on fantasiamaisen mielikuvituksellinen ja jopa psykedeelinen tarina kimalaisesta, joka yrittää selviytyä hengissä jazzin maailmasta. Ehdottoman viihdyttävä ja huvittava kappale!
The Legend of Johnny Appleseed kertoo John Chapmanista, amerikkalaisesta uudisraivaajasta, joka tuli tunnetuksi istuttamistaan omenapuista. Tämä on yksi elokuvan pisimmistä osista, ja tarinassa on jopa ihan kunnon juoni, ja huomattavaa on myös se, että piirostyyli on erittäin kaunista ja ”disneymäistä”. Tarina itsessään on oikein kaunis, ja ihan yllätyin siitä, kuinka todenmukaisesti se oli kerrottu. Totta kai tarinaa on väritetty jonkin verran, mutta Johnny Appleseed oikeastikin esimerkiksi oli eläinten ystävä.
Little Toot on tarina pikkuisesta hinaajasta, joka sattuu olemaan vähän ylivilkas tapaus. En itse ole hirveän innoissani animoiduista laivoista tai autoista, mutta kyllä tätä kuitenkin jaksoi katsoa. Tarina tai hahmot sinällään eivät ole kovin kummoisia, vaikka moraalinen opetus onkin selkeä, mutta erityisesti pidin kappaleen musiikista. Se kertoi tarinaa niin uskottavasti ja eläytyen, että se sai heikohkon juonenkin vaikuttamaan ihan kivalta.
Trees on puolestaan taas taiteellisempi kappale välissä. Se yhdistää runouden, musiikin sekä animaation oikein miellyttävällä tavalla. Kappale on rauhallinen ja kaunis, ja animaatio on välillä ihan hämmästyttävän kekseliästä.
Blame It on the Sambassa tapaamme jälleen Aku Ankan ja José Cariocan. Kappale muistuttaa muutenkin Kolmen Caballeron samba-osioita, mutta on huomattavasti parempi, myönnettäköön. Vaikka loppua kohden meno jälleen villiintyykin ja koko kappale päättyy rähähdykseen (minkä tarkoitusta en oikein pysty ymmärtämään), kokonaisuus on ihan viihdyttävä ja mukava.
Myös Pecos Bill on lyhytelokuvana aikamoista sähellystä, mutta onnistuu jo tekemään siitä viihdyttävää. Pecos Bill on kojoottien kasvattama cowboy, jota suurempaa sankaria ei Texasista löydy. Pecos Billiltä onnistuu kaikki. Tarina on oikeasti hauska, pääasiassa sen vuoksi, että se on niin älytön. Legendan käyttö on oikein mallikasta tässä kappaleessa, ja myös kehyskertomus, live-actionina toteutettu iltanuotiokertomus aavikolla, sopii teemaan. Melody Timen päätösjaksona Pecos Bill lopettaa elokuvan aika tyylikkäästi.
Usein pakettielokuvien ongelmaksi muodostuu eri osien tason vaihtelevuus, mutta sitä ongelmaa ei juuri voi havaita Melody Timessa. Tämä on kyllä aika tasavahva kokonaisuus alusta loppuun.
Tähtiä: ***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti